Raportointia eilisestä tapaamisesta
-seuraava valmisteluryhmän kokous 12.11. klo 14-16 @ 3421
-Katsottiin allekirjoittaneen pohjustamana opetussuunnitelmatyön vaiheita ja yleisesti käytettyjä malleja, katso tiivistys malleista W5W-sivuilta .
-ensimmäisiä työryhmien tuloksista päästiin nautiskelemaan ja esimerkiksi yhteydet valmiudet ryhmä oli koonnut paljon hyviä aiheita työn pohjaksi. Alakohtaiset (ENTE, SÄTE, YMTE) valmistelut olivat myös lähteneet käyntiin ja työ jatkuu ja julkaistaan täällä.
Jatketaan valmistelutyötä ja pyritään kuvaamaan asioita vielä konkreettisemmin osaamisen muodossa (esim. osaa tulkita PI-kaaviota ja laatia projekteissa tarvittavia teknisiä dokumentteja tietokoneavusteisesti). Tämä siis yksittäisten taitojen kuin laajenpien kokonaisuuksien tapauksessa.
Ja pyritää välttämään sitä "perus"-ilmaisua, eli "osaa perustaidot perusmatematiikasta". Se yleensä vain paljastaa, että emme ymmärrä/osaa muotoilla asiaa.
Samoin tässä vaiheessa kannattaa kerätä vanhojen opinto-oppaiden lisäksi uusia ajatuksia opintopalikoiksi. Nämä palikat/modulit voivat muodostua hyvin esimerkiksi nykyisiä kursseja uudella tavalla yhdistelemällä. Näistä aihealueista puhuttiin myös mm. nimityksillä tutkimusryhmät, kultit, lahkot, oppituolit, joita varmaan kaikki tunnistaa ympärillään ja jotka ovat osaltaan järjestämässä koulutusta. Samalla saamme tuotua sitä osaamistamme esiin, eikä tarvitse puhua vain pelkästään päänimikkeillä, kuten energiatekniikka, sähkötekniikka, ympäristötekniikka. Nämä nimitykset nähtiin yhtenä helppona vaihtoehtona tuleville pääaineille, jonka sisään sitten kootaan sopivia moduleita. Samalla tärkeäksi koettu identiteetti saadaan säilymään.
Keskusteltiin jo pohdittiin modulimallin hyötyjä ja haasteista verrattuna nykyiseen opintojaksopohjaiseen malliin. Mahdollisuutena kai nähtiin se, että modulina nykyiset opintojaksot saadaan linkitettyä paremmin toisiinsa, jolloin kokonaisuudet hahmottuvat paremmin ja juoni löytyy. Motivaatio kasvaa. Nykyisin meidän "modulimme", eli esim. pääaineet, ovat jo niin suuria, että kokonaisuus ei enää hahmotu kenellekään. Sopivaksi modulin kooksi arveltiin tässä vaiheessa viidestätoista reiluun kahteenkymmeneen noppaan. Modulimallin hyvä puoli on se, että se ei myöskään vaadi ryhmittelyn lisäksi välttämättä mitään uutta kurssia tai muutosta opetuksen järjetämiseen. Jos mallista tehdään joustava (esim. korvaavuudet, valinnaisuus), niin tällä mallilla saadaan nykyisestä kurssipaletista monia kiinnostavia ja uusia kokonaisuuksia. Tsekkaa tästä myös tiivistys W5W-sivuilta.
Löydettiin yksi konkreettinen yhteinen projektikurssin aihe jatkojalostukseen, eli talotekniikan suunnittelu. Tähän saamme integroitua LVIS-suunnittelua, mitoitusta ja mm. elinkaaren ja ekologisuuden näkökulmia, yleistä insinöörityön dokumentointia, sähkötekniikan johtotehtäviä, eri alan ihmisten kanssa toimimista ym... Kohteena voi olla konkreettisesti oikea omakotitalo jos joku uskaltaa lähteä mukaan...
Keskusteltiin kanditutkinnosta, ja ilmeisesti päädyttiin lopputulemaan, että ei kannata kouluttaa kandeja, jotka eivät osaa mitään. Ainakin allekirjoittaneesta on turhaa käyttää opiskelijoiden ja opettajien aikaa 3 vuotta jos sen jälkeen ei osaa oikeastaan mitään hyödyllistä?! Toisin päin, eli jos koulutuksemme olisi niin hyvä, että yritysmaailma vaisi väkisin kaikki osaavat kandimme ylivertaisella palkalla, niin olisimmeko epäonnistuneita?
SÄTE:llä homma esim. jatkuu seuraavaksi kokoontumalla vuoroperään eri labrojen kanssa yhteen ja miettimällä:
a. keskeisiä sähköinssin valmiuksia, joita kaikilta vaaditaan, mitä osaamista vaaditaan, sekä
b. kunkin erikoisalan, esim. aiemmat pääaineet, syventymiskohteet ym. tunnistaminen ja kuvaaminen sekä näiden keskeiset osaamistavoitteet.
Sätkyn kiltiksellä on myös fläppis, joihin voi käydä liimailemassa ideoita keskeisistä aiheista sekä antaa palautetta esim. korjattavista tai hienosti toimivista asioista.
Seuraavaksi kerraksi jatketaan mietintää ja kartoitoitusta yksikkömme perimmäisissäkin laboratorioissa ja kammioissa kiertäen. Mahdollisuuksien mukaan kaikkien ääni kuuluviin ja miettimään,
1. Mitkä yleiset valmiudet kaikilla insinööreillä
2. Mitkä alakohtaiset valmiudet kaikilla insinööreillä
3. Mitkä ovat ne osaamiskokonaisuudet/modulit/syventymiskohteet tai millä nimellä niitä nyt kutsutaan, jolla erotumme. Nämä mielellään aiempaa pienempiä ja konkreettisempia paketteja, kursseja suurempia, mutta ei paljon 20 noppaa suurempia.
Vielä kannattaa siis hetki irroitella ilman rajoitteita, sillä jos teemme asiat samalla tavalla kuin ennenkin saamme samoja tuloksia kuin aina ennenkin.
KMikko
-seuraava valmisteluryhmän kokous 12.11. klo 14-16 @ 3421
-Katsottiin allekirjoittaneen pohjustamana opetussuunnitelmatyön vaiheita ja yleisesti käytettyjä malleja, katso tiivistys malleista W5W-sivuilta .
-ensimmäisiä työryhmien tuloksista päästiin nautiskelemaan ja esimerkiksi yhteydet valmiudet ryhmä oli koonnut paljon hyviä aiheita työn pohjaksi. Alakohtaiset (ENTE, SÄTE, YMTE) valmistelut olivat myös lähteneet käyntiin ja työ jatkuu ja julkaistaan täällä.
Jatketaan valmistelutyötä ja pyritään kuvaamaan asioita vielä konkreettisemmin osaamisen muodossa (esim. osaa tulkita PI-kaaviota ja laatia projekteissa tarvittavia teknisiä dokumentteja tietokoneavusteisesti). Tämä siis yksittäisten taitojen kuin laajenpien kokonaisuuksien tapauksessa.
Ja pyritää välttämään sitä "perus"-ilmaisua, eli "osaa perustaidot perusmatematiikasta". Se yleensä vain paljastaa, että emme ymmärrä/osaa muotoilla asiaa.
Samoin tässä vaiheessa kannattaa kerätä vanhojen opinto-oppaiden lisäksi uusia ajatuksia opintopalikoiksi. Nämä palikat/modulit voivat muodostua hyvin esimerkiksi nykyisiä kursseja uudella tavalla yhdistelemällä. Näistä aihealueista puhuttiin myös mm. nimityksillä tutkimusryhmät, kultit, lahkot, oppituolit, joita varmaan kaikki tunnistaa ympärillään ja jotka ovat osaltaan järjestämässä koulutusta. Samalla saamme tuotua sitä osaamistamme esiin, eikä tarvitse puhua vain pelkästään päänimikkeillä, kuten energiatekniikka, sähkötekniikka, ympäristötekniikka. Nämä nimitykset nähtiin yhtenä helppona vaihtoehtona tuleville pääaineille, jonka sisään sitten kootaan sopivia moduleita. Samalla tärkeäksi koettu identiteetti saadaan säilymään.
Keskusteltiin jo pohdittiin modulimallin hyötyjä ja haasteista verrattuna nykyiseen opintojaksopohjaiseen malliin. Mahdollisuutena kai nähtiin se, että modulina nykyiset opintojaksot saadaan linkitettyä paremmin toisiinsa, jolloin kokonaisuudet hahmottuvat paremmin ja juoni löytyy. Motivaatio kasvaa. Nykyisin meidän "modulimme", eli esim. pääaineet, ovat jo niin suuria, että kokonaisuus ei enää hahmotu kenellekään. Sopivaksi modulin kooksi arveltiin tässä vaiheessa viidestätoista reiluun kahteenkymmeneen noppaan. Modulimallin hyvä puoli on se, että se ei myöskään vaadi ryhmittelyn lisäksi välttämättä mitään uutta kurssia tai muutosta opetuksen järjetämiseen. Jos mallista tehdään joustava (esim. korvaavuudet, valinnaisuus), niin tällä mallilla saadaan nykyisestä kurssipaletista monia kiinnostavia ja uusia kokonaisuuksia. Tsekkaa tästä myös tiivistys W5W-sivuilta.
Löydettiin yksi konkreettinen yhteinen projektikurssin aihe jatkojalostukseen, eli talotekniikan suunnittelu. Tähän saamme integroitua LVIS-suunnittelua, mitoitusta ja mm. elinkaaren ja ekologisuuden näkökulmia, yleistä insinöörityön dokumentointia, sähkötekniikan johtotehtäviä, eri alan ihmisten kanssa toimimista ym... Kohteena voi olla konkreettisesti oikea omakotitalo jos joku uskaltaa lähteä mukaan...
Keskusteltiin kanditutkinnosta, ja ilmeisesti päädyttiin lopputulemaan, että ei kannata kouluttaa kandeja, jotka eivät osaa mitään. Ainakin allekirjoittaneesta on turhaa käyttää opiskelijoiden ja opettajien aikaa 3 vuotta jos sen jälkeen ei osaa oikeastaan mitään hyödyllistä?! Toisin päin, eli jos koulutuksemme olisi niin hyvä, että yritysmaailma vaisi väkisin kaikki osaavat kandimme ylivertaisella palkalla, niin olisimmeko epäonnistuneita?
SÄTE:llä homma esim. jatkuu seuraavaksi kokoontumalla vuoroperään eri labrojen kanssa yhteen ja miettimällä:
a. keskeisiä sähköinssin valmiuksia, joita kaikilta vaaditaan, mitä osaamista vaaditaan, sekä
b. kunkin erikoisalan, esim. aiemmat pääaineet, syventymiskohteet ym. tunnistaminen ja kuvaaminen sekä näiden keskeiset osaamistavoitteet.
Sätkyn kiltiksellä on myös fläppis, joihin voi käydä liimailemassa ideoita keskeisistä aiheista sekä antaa palautetta esim. korjattavista tai hienosti toimivista asioista.
Seuraavaksi kerraksi jatketaan mietintää ja kartoitoitusta yksikkömme perimmäisissäkin laboratorioissa ja kammioissa kiertäen. Mahdollisuuksien mukaan kaikkien ääni kuuluviin ja miettimään,
1. Mitkä yleiset valmiudet kaikilla insinööreillä
2. Mitkä alakohtaiset valmiudet kaikilla insinööreillä
3. Mitkä ovat ne osaamiskokonaisuudet/modulit/syventymiskohteet tai millä nimellä niitä nyt kutsutaan, jolla erotumme. Nämä mielellään aiempaa pienempiä ja konkreettisempia paketteja, kursseja suurempia, mutta ei paljon 20 noppaa suurempia.
Vielä kannattaa siis hetki irroitella ilman rajoitteita, sillä jos teemme asiat samalla tavalla kuin ennenkin saamme samoja tuloksia kuin aina ennenkin.
KMikko
Onko LUTen opinnot puu?
Sätkyn kiltiksellä kerätään palautetta epämuodollisin keinoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti